su 23.4.2006

Kamalan pitkä aika siitä kun viimeksi näille sivuille mitään on tehty! Supi täytti tuossa reilu kuukausi sitten kaksi vuotta ja alkaa jo käyttäytymään aika fiksusti. Mella kasvaa ja voi hyvin, juoksut on varmaan kohta alkamassa. Onhan sillä jo ikääkin melkein 9 kuukautta... Mimosa voi yhtä hyvin kuin aina ennenkin, saa edelleen sekoilukohtauksia ja niitä iki-ihania hepuleita!

Kuvia lisätty Mimosan ja Supin albumeihin ja lisäksi sain vihdoin laitettua Pikku-Rumpalin linkin tuohon navigointi-palkkiin. Sieltä pääsee ihailemaan Mellan uusia kuvia. Lisää kuvia tulee toivottavasti jatkossa vähän useammin, päivityksistä nyt puhumattakaan.

Hiljainen talvi kääntyi aktiivikaudeksi aprillipäivänä kun käytiin koko konkkaronkka keinoluolilla. Mimosa ja Supi työskentelivät taas hieman paremmin kuin viimeksi, mikä on aina kiva asia huomata. Mella käväisi Supin kanssa haukkumassa kettua häkillä sekä ihan yksikseen juoksentelemassa ahdingon läpi. Tosin se ei ole millään tapaa hankalaa pikkusintti-Mellalle, joka on häthätää 25 cm korkea. Luolailun lisäksi kesällä tullaan tekemään jälkiä (ja Supi menee MEJÄ-kokeeseen 21.5 jos vaan mahtuu mukaan), harrastamaan ja kisaamaankin agilitya sekä käymään näyttelyissä. Kuopion näyttely elokuussa on kolmipäiväinen ja olen suunnitellut miehitykseksi perjantaille Supi-Mella, lauantaille Supi-Mimosa ja sunnuntaille Supi-Mella. Saas nähdä miten käy...

pe 11.11.2005

Onnittelut kolmevuotiaalle Miisamille! Rakkaallani oli siis eilen synttärit enkä millään voi uskoa, että Miisami-Piisami on jo kolme vuotta! Vielä hankalempaa on tosin tajuta, että kolme vuotta sitten en vielä edes tiennyt Mimosasta enkä olisi ikinä uskonut, että kolmen vuoden sisällä minulla tulee olemaan K-O-L-M-E jackrusselia!

Mella eli Anbis Cassella-Caramella tuli meille vajaa kuukausi sitten. Hain hyvän ystäväni kanssa Meltsin Etelä-Ruotsista, Ängelholmista. Vaikka matka oli pitkä ja väsymys oli suuri kun vihdoin päästiin takaisin laivaan, olen erittäin tyytyväinen, että kävin neidin meille hakemassa. Mella tulee aivan loistavasti toimeen sekä Miisan että Supin kanssa ja koirat leikkivät keskenään aivan kuin olisivat aina olleet yhdessä. Mella ja Supi ovat erittäin tiivis pari, mikä on kyllä Mimosaa (ja Miisiksen hermoja) ajatellen vain hyvä juttu. Eipä tarvitse kestää Supin hyökkäilyjä kun Supin aika kuluu Mellan hyökkäilyjen väistämiseen...

Koiruudet ovat taas kunnostautuneet keinoluolilla. Supin luolatyöskentely paranee ihan silmissä ja Mimosa on edelleen aivan innoissaan. Myös Mella oli viimeksi mukana, tosin vain sylistä haistelemassa navetan ylisiä, jossa putket ovat. Käytiinhän me kyllä ketunkin vieressä, mutta neiti ei vielä oikein tajunnu mistä on kyse. Ei tosin mikään ihme, tytöllä oli silloin ikää 14 viikkoa ja oltiin kuitenkin ensimmäistä kertaa vieraiden koirien (borderterriereitä) kanssa uudessa ja oudossa paikassa.

to 11.8.2005

Meidän piti osallistua Mimosan kanssa ensimmäisiin virallisiin agikisoihin. Mimosa vaan valitettavasti meni ja teloi jalkansa sunnuntaina sillä seurauksella että oikea polvi luksoi lievästi (vahvistettuna polvet nyt 0/1). Nyt on päällä viikon lepo, Rimadylia ja jatkossa pitää tarkkailla kuinka paljon rasitusta polvi kestää. Kysyin eläinlääkäriltä josko "ykkösen polvi" oli syy vai seuraus. Vastaus oli, että sekä-että. Arvattavaksi siis jää oliko polvi 1 jo ennen telomista vai ei. Luulenpa että oli.

Miisis lähti turistiksi mukaan kun kävimme tänään Supin kanssa Huppeleissa. Tämä kerta menikin sitten aika sähläämiseksi: hyppäsi kahdesti ensimmäisenä esteenä olevan renkaan sivusta, sitten jätin Supin vahingossa selän taakse valssissa (vain minä onnistun siinä!!) aiheuttaen sähläystä puomin edessä ja Supi meinasi napata käteen kiinni, jonka jälkeen onnistuin ohjaamaan hartialinjallani Supin putken väärään päähän! Olipahan katsojilla ainakin hauskaa! Tuloksia en jäänyt odottelemaan kun mies oli mukana ja meillä oli kiire MäcMättöilemään.

Mainittakoon vielä, että Supi oli eilisissä agitreeneissä ihan super, joten koirapuolella menee kisat samoilla säännöillä kuin ratsastuksessakin: jos treenit menee penkin alle ennen kisoja, kisarata on super; jos treeneissä on hyvä, ei voi odottaa mitään voittomeininkiä kisoissa!

to 21.7.2005

Nyt ollaan ihan huolella "agiliidetty". Ensin oli KPSH:n epäviralliset kisat, joissa Mimosa sai ensimmäisen nollaratansa ja Supi meni miten meni... Sitten oli AgiRotu, jossa Miisan kanssa meni huonommin mutta Supi teki vain kaksi kieltoa ja Kesänkeijun kakarat-joukkueemme sijoittui kolmansiksi!! Tämän kaiken kruunasi eilen Hu-Pu:n mölliluokan voitto Supin kanssa ihka ensimmäisellä nollaradalla!! Mimosakin meni aivan loistavasti, mutta valitettavasti luki rataa omin päin ja sinkosi suorassa linjassa olevalle esteelle saadeen ainoaksi "ratavirheeksi" hyl. Nyt on sitten varmistettu Supin kanssa talviharjoituksiin paikka ja Mimosan kanssa lähden ehdottomasti elokuussa ensimmäisiin virallisiin kisoihin! HUI!

ti 14.6.2005

Paljon kaikkea mukavaakin tapahtunut, mutta nyt on päällimmäisenä mielessä Supin joutuminen verenhimoisten hyttysten armoille. Poika on todella rankassa kunnossa, kuvia löytyy täältä. Voitte arvata että jatkossa huolehdin erittäin tarkasti hyttyskarkotteista!

to 28.4.2005

Eilen korkattiin jäljestyskausi! Käytiin lähimetsässä tekemässä miehen kanssa () jälki sekä Mimosalle että Supille. Kumpikin ajoi tuttuun tyyliinsä, Miisa kauhealla kiireellä ja lähinnä ilmavainulla, Supi tarkkaavaisemmin nenä maassa. Hauskaa oli huomata miten Mimosa ajettuaan ensin oman jälkensä innostui ajamaan Supinkin jälkeä ja tietenkin vielä minun poistumisreittiäni. Molemmat selvästi nauttivat touhusta, kuten minäkin.

Tänään on KPSH:n Toko1-kurssin teoriatunti. Olemme Mimosan kanssa (tai ehkä vaihdankin treenipariksi Supin?) menossa kurssille, joka valitettavasti on tiistaisin. Pitää siis kovalla kiireellä siirtyä Kuopiohallin kentältä Savisaarelle ja lahjoa joku aina laittamaan hevonen kuntoon... Toivottavasti jatkossa mitkään treenit ei mene näin pahasti toisten harrastusten kanssa päällekkäin!

Supilla alkaa agilityn jatkoryhmä ensi viikon perjantaina ja Mimosan kanssa treenaamme nyt maanantairyhmässä. Ihanaa siirtyä ulkokentille kaikuvasta kaarihallista, nyt voimme sitten aloittaa sen keinutreenauksenkin! Suunnitelmiin kuuluu rauhallinen eteneminen ja paaaaljon superherkkuja kuten maksamakkaraa. Keinun lisäksi myös muuri ja pituus vaativat hiomista, kuten myös kepeille tulo ja "väärältä puolelta" ohjaaminen. Onneksi kesällä on aikaa rutkasti!

pe 25.3.2005

Kevät on sitten virallisesti täällä. Jouduin nimittäin eilen pesemään pultsarinkakassa pyörineen Mimosan. Mikäs sen mukavampi kevään merkki...

Koirat voivat hyvin. Eilen Supi kävi hakemassa yksivuotisrokotuksensa. Kyllä, poika on jo yli vuoden vanha! Aika kuluu kuin siivillä... Supi osoittaa jo merkkejä niin aikuistumisesta kuin itsenäistymisestäkin. Olin viikon verran Norjassa ja koirat olivat hoidossa sen ajan. Mimosa veljeni luona ja Supi kaverillani Marialla. Hyvin oli mennyt, mutta auta armias kun pääsivät ensimmäisen kerran vapaana metsään! En ole ikinä nähnyt niiden painelevan sellaista tahtia! Samalla reissulla Supi myös lähti ensimmäistä kertaa ihan todenteolla jäniksen jälkien perään. Onneksi ei lähtenyt pitkälle, mutta kyllä silti ärsytti kahlata polvia myöten lumessa pojan suihkahdellessa ihan vierestä ohi. Muutaman kerran luulin Supin oikeasti tulevan luoksi (miljoonan kutsun ja perkeleen jälkeen), mutta jälkeähän se vaan ajoi! Lopulta sain sen kuin ihmeen kaupalla pysähtymään huutamalla Odota, otin kiinni ja mitä poika tekee? Lähtee edelleen jäljen perään!

Loppu hyvin kaikki hyvin. Nyt Supin kanssa siis harjoitellaan luoksetuloa, joka onnistuukin jo kohtalaisesti pienten ärsykkeiden kanssa. Tosin jos huomaa toisen koiran metsässä/jäällä tai haistaa jäljen niin minä jään toiseksi... Töitä tuo poika siis vaatii. Mutta niin vaati Mimosakin kolmen viikon tauon jälkeen agilityssa. Neidillä oli joku ihmeen "juostaan vaan ja mennään ne esteet mitkä huvittaa"-päivä menossa. Loppua kohden parani, mutta sain ihan kunnolla liioitella ohjauksessa jotta varmasti otti kaikki hypyt. Kontakteille imi hyvin, niissä ei edelleenkään ongelmaa, mutta vasemmalle kaartuva sarja oli jotenkin kauhean hankala hahmottaa...

Mimosan siskopuoli Manta (Firette's One and Only x Mette) kävi kylässä keskiviikkona. Kati tuli hakemaan osaomistusurostaan ja samalla piipahti meille. Supi oli tietenkin onnesta soikeana kun mamma hommasi seuraksi hyväntuoksuisen tytön (Metellä juoksut ja haju tarttunut Mantaan...). Mimosa aluksi mielisteli Mantan edessä, mitä se ei tee muille kuin Metelle. Ilmeisesti Mimosakin haistoi Meten niin vahvasti. Sisällä tosin suhtautui neutraalisti Mantaan ja riehui vain Katin kanssa. Kunnes Manta kyllästyi Supin härkkimisyrityksiin ja antoi hammasta, jolloin Mimosakin innostui kärisemään. Loppuilta menikin rauhallisesti Mimosan ja Supin ollessa portin takana makuuhuoneessa ja Mantan nukkuessa nojatuolissa.

ma 24.1.2005

Uusi vuosi ja uudet kujeet! Kovasti on aikaa vierähtänyt sitten viime merkintöjen. Mihin lie kaikki aika kulunut, ei ainakaan opiskeluun...

Suunnitteilla on vihdoin ja viimein tehdä sivut Pikku-Rumpalin nimellä. Yhtenä ajavana voimana voisi pitää pentuekyselyjä, joihin on niin ikävä vastata "ei oo, ei tuu". Meillä kun ei siis ole vielä edes suunnitelmissa se kantanarttu. Tai suunnitelmia on, mutta ne ovat enemmänkin vielä sellaisen hiljaisen haaveen tasolla...

Supille ja Mimosalle kuuluu oikein hyvää. Koiruudet voivat hyvin ja jaksavat hauskuuttaa yksinäisiä palolesken päiviä. Isäntä on siis valmistunut ja työskentelee tällä hetkellä Vantaalla. Pitkien työmatkojen takia näemme suhteellisen harvoin, mutta eipähän tule mitään sellaista oman rauhan kaipuuta. Heh.

Supin sukulaisia on nähty lähiaikoina kivasti. Viimeisimmällä russelilenkillä oli mukana Kati tyttöjen kanssa ja edelleen on huomattavissa Supin ja Taikan lämmin sisarusrakkaus. Lapset on kuin paita ja pylly. Taavia ja Herttaa näimme myös viime viikolla. Olimme porukalla lenkillä, eikä muutamaa kärinää kummenpaa riitaa ollut Taavin ja Supin välillä. Mukavaa että pojat osaavat käyttäytyä keskenään, olisikin inhottavaa lenkkeillä niin että kumpikin olisi kiinni. Tarkoituksena on mennä lenkille myös tänä viikonloppuna, jos vaikka muistaisin ottaa kameran mukaan.

Meillä on tässä ollut tarkoitus mennä käymään Mimosan kasvattajan luona, mutta kummasti ne vapaat viikonloput tuntuvat olevan katoava luonnonvara. Yhdistyksen kasvattajapäivillä tulemme kyllä näkemään, mutta olisi ollut ihanaa päästä maaseudun rauhaan ja nähdä millaiseksi Mimosan puolisisko Manta on kasvanut. Hurmaavista oripojista, Tuiskusta ja Vinhasta, puhumattakaan!
Ehkä jonain viikonloppuna vielä pääsemme Rääkkylään...

ma 8.9.2004

Käytiin keinoluolalla! Jee!
 

Molemmat toimivat hienosti. Supista oikein hehkui adrenaliini ja miehet kovasti sitä kehuivat. Supi toimi myös hyvänä esimerkkinä Taika-siskolle ja Taavi-veljelle, joita kettu ei meinannut aluksi ollenkaan kiinnostaa. Myös Tipsi-äiti kävi Supin vieressä haukkumassa. Olen haljeta ylpeydestä! Lopuksi vielä Supi seikkaili ympäriinsä tyhjässä putkistossa ja meni todella reippaasti ahdingosta.

Mimosa oli aluksi hyvin varovainen, säikähti isoa (pelottavaa) miestä ja metallista häkkiä kun se rämisi. Aluksi vaikutti haukkuvan sellaista pelkohaukkua, mutta vähitellen haukku muuttui kiihkeämmäksi, voimakkaammaksi ja innostuneemmaksi. Häntä heilui ja vaahto roiskui suusta. Miehetkin ihan innostuivat että "no nythän se syttyi". Ihan lopuksi Mimosa ja Supi kävivät yhdessä haukkumassa kettua häkissä, jolloin Supi vetäytyi taaemmaksi antaen Mimosalle tilaa johtaa hyökkäystä. Aika veikeää tiimityötä ja hienosti kyllä haukkuivatkin.

Tarkoituksena olisi kuukauden päästä lähteä uudellen. Taitaa tuosta tytöstäkin tulla vielä ihan hyvä luolakoira kunhan vaan saa lisää itseluottamusta.

to 4.11.2004

Onpas taas kulunut aikaa viime kerrasta kun raapustelin kuulumisia. Kaikki on mennyt hyvin, Supi kasvaa valtavaa vauhtia ja Mimosa on ihan oma ittensä. Vihdoin alkaa Supikin jo tajuamaan asioita, kuten että keittiön pöydän alla ei ole hänen henkilökohtainen vessansa ja ulkona ei tarvitse koko ajan haukkua...

Jälkeä ollaan vedetty silloin tällöin, tallilla on jompi kumpi koiruuksista ollut mukana ja Ronjan kanssa käydään lenkkeilemässä. Mukavasti on siis mennyt vaikkei mitään treenausta olekaan tällä hetkellä. Tammikuussa pitäisi jatkua agility Mimosan kanssa ja nyt odotellaankin vain lumen tuloa. Sitä ennen on tässä lähiaikoina kaikkea kivaa luvassa koiruuksilla, pikkuveljeni tulee huomenna meille kylään, maanantaina mennään keinoluolalle ja keskiviikkona Mimosa täyttää 2 vuotta! Juuri vähän aikaa sitten soitin Katille, että vieläkö on pentuja vapaana... Niin se aika vaan rientää.

su 3.10.2004

Mimosasta ei enää millään huomaa, että vajaa kuukausi sitten oli vielä ihan rikki. Haavasta on jäljellä pieni vaalea raita ja neiti on aivan entisensä. Myös se inhottava viltin kanssa paneskelu on entisellään... Ihanaa kuitenkin huomata, ettei mitään dramaattista muutosta tullut. Intoa ja energiaa on kuin pienessä kylässä ja me ollaankin lähiaikoina käyty paljon lenkkeilemässä lähimetsässä.

Itseasiassa eilen vedettiin sinne myös verijälki. Jotenkin toivoin että Mimosakin kiinnostuisi nenä maassa kulkemaan kun on kunnolliset hajut (eli siis verta), mutta ilmavainullahan tuo edelleen meni. Vaihdoin sitten lennossa ajajaksi Supin ja poika toimi vallan mainiosti! Itseä välillä ihmetytti suuresti että tuostako se jälki muka menee mutta sieltä vaan niitä jälkimerkkejä ja "makuupaikkoja" tuli vastaan! Jäniksenkäpälä oli Supin mielestä vähän kummallinen juttu, joten hetken sitä piti kaikki karvat pystyssä tuijottaa kunnes uskaltautui haistelemaan. Tämä reissu vahvisti entisestään ajatuksiani Mimosan pelastuskoirapuolista ja toisaalta herätti ajatuksen että Supista voisi saada kaksoiskäyttövalion. Jos nyt kuitenkin ensin käytäisiin sitä kettua katselemassa...

Pikkuveljeni oli täällä kylässä ja Mimosa oli "onnesta soikeana". Seurasi Jussia kuin hai laivaa ja vinkui jos (tai siis kun ) ei päässyt vessaan mukaan. Oli aika orpoa nukkua yö ilman Mimosaa, se kun ryökäle majottautui Jussin kainaloon... Ehkäpä niillä monilla Jussin antamilla herkuilla on ollut jotain tekemistä tällä. Tuolla se nyt nukkuu isännän sylissä, taisi olla rankka mutta hauska viikonloppu.

la 11.9.2004

Mimosa voi jo paljon paremmin. Ruoka maistuu (etenkin maksamakkara ) ja tänään jaksoi ulkona kävelläkin jonkin matkaa. Eilen vielä pissan jälkeen alkoi intensiivisesti tuijottamaan ja heilutti häntää kuin sanoen "nyt mamma nostat mut syliin ja mennään kotiin". Se on niin suloinen! Poistettiin paineside ja tikit näyttivät paljon inhimillesemmiltä kuin osasin toivoakaan. Navan kohdalla tikit olivat kohollaan ja punaiset, ilmeisesti vähän jo päässeet tulehtumaan. Putsattiin kaatamalla Aseptia päälle, voitte arvata että neiti "pikkasen" rimpuili... Nyt nukkuu kuitenkin ihan rauhallisen oloisena sohvalla Supilaisen kanssa.

to 9.9.2004

Mimosa kävi sitten sterilisaatioleikkauksessa tänään. Raukka on vieläkin ihan sekaisin ison operaation ja lääkkeiden takia, nukkuu vaan ja vaikuttaa apealta. Ihan käy sääliksi raukkaparka. Onneksi Supi on antanut Mimosan olla ihan rauhassa. Pitäkää kaikki siis peukkuja jotta toipilas alkaisi pian voimaan paremmin. Tässä vielä kuva pikkuisesta sairaspuvussaan eli 70 cm vauvan bodyssa

ma 30.8.2004

Supista on nyt tullut iso poika. Jalka nousee lenkillä ja kaikkea epäilyttävää haukutaan... Jälkimmäiseen ollaan puututtu ja jonkin verran alkaa jo tuloksia näkymään. Onneksi. Myöskin kulmahampaat lähtivät aika kiltisti, viimeisen kanssa kesti kuitenkin jonkin aikaa ja tässä nyt toivotaan ettei väli jää ahtaaksi alakulmurille.

Mimosan "poikaystävä" Arttu oli meillä hoidossa viime viikonloppuna ja kaikki sujui ihan siedettävästi. Mimosa käyttäytyi Arttua kohtaan samalla tavalla kuin aikoinaan Supin tullessa, joten Artun kannalta ei tainnutkaan olla kauhean kiva kyläreissu. Yksi kunnon rähinäkin syntyi, onneksi se loppui siihen kun me Samin kanssa huudettiin niille perkeleitä... Ilmeisesti meillä voi kiltisti hoidossa olla vain Ronja, joka on ehkä ainoa koira jonka kanssa Mimosalla ei ole ollut rähinöitä. Toisaalta tytöt käytännöllisesti katsoen ovat kasvaneet yhdessä, ei siis mikään ihme että yhteiselo luonnistuu.

Mimosa on nyt tauolla agilitysta, tarkoitus olisi saada sterilisaatioleikkaus piakkoin hoidettua. Vähän jänskättää, mutta eiköhän se hyvin mene kun ollaan todella pätevälle ELL:lle viemässä. Supilla taasen on alkanut agility, mutta olemme päässeet vasta kerran mukaan. Poika osaa jo todella hyvin hakea putken ja valitettavasti on keksinyt saman huvin kuin Mimosa; juoksee esteitä edestakaisin... No, eiköhän me siitä tavasta päästä vielä eroon.

to 5.8.2004

Mimosalla on juoksut menoillaan ja täällä olisi kunnon hullunmylly käynnissä ellei Supi olisi Katilla hoidossa. Poika ihastui viime viikolla Ronjaan ihan täysin: olimme kylässä ja Ronjalla tärppipäivät... Tuon kyläreissun jälkeen Supi on pitänyt itseään vallan naistenmiehenä ja hyppinyt Mimosan selkään. Maanantaina alkoi sitten näyttää siltä ettei Mimosaa enää kauheasti haitannut Supin hyppimiset, joten katsoin viisaimmaksi eristää lapsukaiset. Haen Supin kotiin perjantaina ja sitten Mimosa menee viikonlopuksi Einille hoitoon.

Viikonloppuna on täällä Kuopiossa suuri näyttelytapahtuma, perjantaina on ryhmänäyttelyitä ja erikoisnäyttelyitä, lauantaina kansallinen näyttely ja sunnuntaina KV näyttely. Meiltä ei kumpikaan ole lähdössä kehään, onneksi. Me ollaan Supin kanssa vain turisteina lauantaina ja sunnuntaina, ehkä minäkin ensimmäistä kertaa pääsen katselemaan ryhmä- ja BIS-kehiä.

ti 20.7.2004

Onkin kulunut jo jonkin aikaa viime kuulumisten kirjoittelusta. Tätä se kesäloma teettää.

Olemme käyneet AgiRodussa, Kotkassa ja viettäneet kokonaista kaksi viikkoa "mummolassa". Nyt ollaan jo jonkinaikaa oltu taas täällä kotona ja kyllä koirista huomaa, että on ollut rankkaa lomailla. Nytkin vain nukkuvat sikeästi vaikka kello on kolme päivällä. AgiRodusta on kuvia albumissa ja tulos löytyy Mimosan tulossivulta. Meidän joukkue "Tappijalat" oli kuudes kaikenkaikkiaan 16 minimöllijoukkueesta. Ei ollenkaan huono suoritus. Paikan päällä oli kivaa, etenkin kun meitä oli siunattu upealla ilmalla. Siinä tosin meinasi auringonpistos iskeä kun aurinko pilvisestä ennustuksesta huolimatta porotti kirkkaalta taivaalta. Supi ja Mimosa viihtyivät molemmat hyvin ja meillä meni Mimosan kanssa rata oikein hienosti, mitä nyt tehtiin puolet koko joukkueen 80 virhepisteestä...

Kävimme myös moikkaamassa Zonia ja pellolla riehuessa ei näkynyt minkäänlaisia eripuran merkkejä. Sisällä tosin taas tuli haukuttua ja tapeltua, joten grillaaminen ja syöminen oli taas taiteilua. Koko ajan piti toisella silmällä vahtia rontteja. Niin kauan kun Zonilla oli jotain muuta tekemistä ja se vaikkapa söi possunkorvaa rauhallisesti, oli Mimosa ja Supi kuin ilmaa sille ja toisinpäin. Heti kun Zoni alkoi kiinnostumaan pikkuisista, saatin me ihmiset olla valmiina "repimään koiria erilleen".  Onneksi kuitenkin reissu sujui edellistä paremmin!

"Lohjan kauhut" eli minun neljä nuorinta serkkua (8-,7-,5- ja 4-vuotiaat) olivat mummulassa käymässä ja taas tuli todettua noiden kahden päinvastaiset luonteet. Mimosa on aina ihan fiiliksissä lapsista kun taas Supia suuresti epäilyttää se sellainen riehuminen, huutaminen ja huitominen. Raukka stressaantui niin suuresti, että yritti muutamaan otteeseen näykkästä nuorimpia. Emma ja Emppu olivat Supin mielestä ihan siedettäviä kunhan eivät kauheasti silitelleet. En sitten tiedä että mitä ihmettä tuon kanssa pitää tehdä jotta se tottuu lapsiin...

Toinen malliesimerkki luonteista oli sunnuntaina kun tulimme agilitykentältä. Hiekkatiellä juoksi Mirvan parsoni Topi emäntäänsä moikkaamaan. Mimosa ryntäsi karkuun ja Supi kiinnostuneena juoksi vastaan. Lomalaisella kun on päivät ihan sekaisin niin onnistuttiin koirien kanssa saapumaan kentälle juuri kun Mirvan vetämä alkeiskurssi oli alkamassa. Onneksi ryhmä oli sen verran pieni, että me sovimme siihen Supin kanssa harjoittelemaan putkea ja pussia. Kokeiltiin myös puomia, mutta sinne kiipeäminen etenkin ihan yläpäässä oli Supin mielestä pelottavaa. Ihan itseä harmitti kun en millään osannut ajatella puomia pennun näkökulmasta vaan oletin sen innostuvan siitä. Ihan vain sen takia kun puomi sattuu olemaan Mimosan lempieste. Pitää oppia että Supi ei ole Mimosa!

Mimosa onnistui muuten etelässä säikäyttämään mut ihan totaalisesti. Oltiin koirien kanssa Maaniitun takana kentällä odottelemassa Fiaa ja irlanninsetteri Timiä sekä hoidossa ollutta lk hollanninpaimenkoira Riesaa. Minulla oli molemmat vapaana ja Riesa syöksyi "innosta soikeana" tervehtimään otuksia. Mimosa totesi että "minähän en tänne jää" ja säntäsi pusikkoon. Naapurit olivat siinä samalla samojediensa kanssa lenkillä ja huutelivat, ettei Mimosaa näy etäämpänä. Minä tietenkin säikähdän (luulin aluksi että Mimosa lähti vain vähän matkan päähän) ja lähdin vauhdilla kävelemään kohti "mummolaa". Onneksi Mimosa tunsi alueen jo niin hyvin, että oli suorinta tietä juossut "mummolan" patiolle puutarhapöydän alle. Siellä se katseli kuin sitä itseäänkin olisi hieman ihmetyttänyt miten se sinne oli päätynyt. Onneksi tie, jonka yli Mimosa oli juossut, on aika rauhallinen eikä Miisalle siis käynyt mitään. Otin sitten neidin kiinni, vein Supin sisälle ja lähdettiin Mimosan ja lihapullien kanssa totuttelemaan Riesaan. Ei onneksi ollut yhdistänyt mitään sen suurempia negaatioita Riesaan ja lopuksi jo säntäilivät suhteellisen neutraalin oloisina ympäri nurmikkokenttää. Tällöin varmistui, että Mimosa ei tule saamaan yhtäkään pentuetta vaan se leikataan heti kunhan vaan alkamaisillaan oleva juoksu on ohi.

    su 20.6.2004

Vihdoinkin kotona leiriltä! Vaikka ei ollakkaan vielä kotona-kotona, niin koirat osaavat jo selvästi rauhoittua. Leiri oli erittäin onnistunut ja hauska, siitä saan suurilta osin kiittää Elisaa ja kumppaneita! Meillä oli oma pieni leiri ja koirat omivat nopeasti meidän teltat reviirikseen. Vierailevat tähdet saivat kyytiä! Vesikupilla tosin kävi vähän väliä porukkaa juomassa ja tuntui muutenkin meidän leiri olevan tutustumisen arvoinen, tyttöjen rähähtelyistä huolimatta.

Lauantai tuntui hyvin pitkälle päivällä. Saavuimme paikanpäälle puoli yhdeksän ja pystytimme heti teltat. Siinä jonkin aikaa sitten pähkäiltiin miten Elisan "helposti koottava" teltta oikeen kootaankaan... Paikalle alkoi vähitellen valua enemmänkin ihmisiä ja osa suunnistikin melkein samantien luolille. Minon ehdin nähdä vilaukselta, Hanne oli sen ilmoittanut kettua katsomaan. Mino ei kuitenkaan ollut ketusta kiinnostunut...
Me jäimme siis Elisan ja lauman kanssa Hiidenhelmeen ja tekemisestä ei ollut pulaa; Dylli säntäsi vähän väliä hevostarhaan haukkumaan. Ajattelimme uinnin rauhoittavan kaikkia. Myös Supi kävi pulahtamassa, en tosin nähnyt pojan uintia, vaan rantaan saavuttaessa tuli märkä pieni russelirääpäle vastaan! Dylli ei valitettavasti rauhoittunut kastelusta, joten se sai tyytyä hihnassa oloon.
Jätimme koirat telttaan lepäilemään ja kävimme katselemassa agility- ja flyball-harjoituksia. Kävimme myös Mimosan kanssa ottamassa muutamia esteitä, mutta meno oli hieman tahmea... Osallistuimme myös agilitykisassa mölliluokkaan ja se sujui olosuhteisiin nähden ihan kivasti. Iltapäivä olikin muuten aika vapaa, oli ohjattua russelintrimmausta ja vieheen perässä juoksemista sekä leirikisa illan päätteeksi. Supi innostui vieheestä todella paljon ja sai paljon ihailijoita tomeralla "ketuntapollaan".  
Illan lopuksi oli vielä hieno rauniokoiranäytös, jossa "serkku"-parsonit näyttivät taitojaan. Tekisi kovasti mieli kokeilla Mimosan (ja Supinkin) kanssa rauniotoimintaa ja ties vaikka sinne suuntaisimmekin piakkoin.

Yö sujui hyvin, vaikka heräsinkin kolmelta Elisan siirtyessä sisälle nukkumaan. Ilma oli kylmennyt todella paljon ja molemmat koirat päättivätkin nukkua loppuyön minun makuupussissani! Heräsin joskus puoli yhdeksän aikaan ja edessä oli leirinäyttelyn viimeistelyt. Näyttelyn alku mentiin sateessa, mutta se ei Supia tuntunut haittaavan! Poika oli vallan mahtava, seisoi hienosti ja (mikä parasta!) ravasi hyvin eikä pomppinut paljoa. Tuloksena pikkipikkupentuluokan voitto (oli ainoa) sekä Paras Uros Pentu 2, häviten vain Perrolle! Supi sai hienot ruusukkeet ja paljon lihapullaa.
Näyttelyn loppuessa oli aurinkokin tullut esiin ja saimme pakattua kuivat teltat autoon. Kotimatka sujui mukavasti russelijuttuja höpöttäessä. Erittäin onnistunut viikonloppu, vaikka olikin aika rankka meille kolmelle.

    to 17.6.2004

Tänään oltiin russelilenkillä Tervaruukilla ja innostuin ottamaan Supin mukaan. Paikalla oli Mimosan ja Supin lisäksi Zico, Betty, Telma ja Arttu sekä Katjan vanhempien springeri Samu. Samu ihastui Supiin täysin ja oli kokoajan tökkimässä pikkuista. Zico ja Arttu juoksivat kilpaa Mimosan perässä ja pelottavasti vaikuttaa siltä, että neidillä alkaa juoksut vielä ennen AgiRotua! Toivotaan kuitenkin, että jaksaa pari viikkoa "pidätellä".

Supi jaksoi yllättävän hyvin juoksennella muitten perässä. Välillä poika suorastaan itki kun joutui sylissä kulkemaan. Nyt nukkuu tuolla viltin päällä eikä varmasti jaksa huomenaamulla junassa touhottaa. Huomenna lähdemme russelileirille. Ensin mennään "Huikkolaan" syömään ja sieltä isännän kanssa sitten autolla "mummolaan". Lauantaiaamuna lähdemme aikaisin ajelemaan kohti Lempäälää, kyydissä tulevat myös Elisa ja Kristian Dyllin ja Inkerin kera!

    la 12.6.2004

Ollaan vielä täällä Etelä- Suomessa "mummulassa". Reissu on mennyt hyvin ja koirat ovat vihdoin kotiutuneet sen verran, että osaavat jo rauhoittua. Ilmeisesti keskiviikko ja torstai oli niin rankkoja, että ovat reissaamisesta edelleen väsyneitä. Keskiviikkona kävimme moikkaamassa Lohjalla asuvia serkkujani ja siellä lasten keskellä oli Supin mielestä aika jännää. Sieltä siirryimme Perniöön isännän siskon luo ja siellä oli hieman rauhallisempaa, mitä nyt kissat hieman kummastuttivat molempia... Perniöstä matkasimme Pähkinärinteeseen esittelemään Supia Millalle ja Essille. Poika sai osakseen paljon ihailua ja minä sain kotiläksyn : Supin riehumista on rajoitettava (jotta ranteet pysyvät kunnossa) ja poika on opetettava esiintymään. Sitä ollaankin sitten tässä joka välissä harjoiteltu.

Torstaina kävimme isännän vanhemmilla kylässä ja sieltä siirryimme Miljan ja Antin luo moikkaamaan heidän 3,5 kk:n ikäistä saksanpaimenkoiranpentua. Zoni oli niin iso ja innoissaan että koko vierailu meni huudoksi ja tappeluksi. Vierailu olisi ilmeisesti pitänyt aloittaa jostain neutraalimmasta paikasta, mutta selvästikin loppua kohden koirat alkoivat jo sietämään toisiaan. Ensi kerralla menemme jonnekin pellolle, jossa on tilaa huutaa ja perääntyä. Kaikki koirat kuitenkin pystyivät lepäilemään kunhan vain etäisyyttä oli tarpeeksi. Reissu kuitenkin selvästi vaati veronsa. Tarkoituksena on nähdä piakkoin, jottei kakaroista tule roturasisteja!

Koska päivittely on näköjään taas unohtunut, kerrottakoon että Mimosa käyttäytyi ihan hienosti mätsärissä. Ensimmäisen pari minuuttia kulki häntä koipien välissä ja vaikutti hyvin pelokkaalta, mutta onneksi reipastui nopeasti. Mätsärissä oli myös Telma ja Remu russelit sekä tietenkin Ronja. Paikalle oli ilmoitettu aivan uskomattoman monta pentua ja kehään pääseminen vain venyi ja venyi. Mimosa olisi ollut nuorten "luokassa" 27 ja kellon lähestyessä iltayhdeksää oli vasta numerot 15 ja 16 kehässä. Onneksi yksi näyttelykurssin vetäjistä lupautui katsomaan Mimosan liikkeet ja tutkimaan tytön pöydällä. Yllättäen Mimosa antoi myös katsoa hampaat! Pyysimme vielä aivan vieraan (ja pelottavan ison!) miehen silittelemään Mimosaa. Neiti söi ahnaasti herkut tämän mukavan luonnetestituomarin kädestä eikä ollut moksiskaan, vaikka kaulaa siveltiin. Tarkoituksena onkin elokuussa osallistua Kuopiossa järjestettävään ryhmänäyttelyyn, josko saataisiin se virallinen H.

    ti 1.6.2004

Mahtava agilitykone takkuili eilisissä treeneissä! Kentällä oli ilmeisesti käynyt jänis tai jotain sillä lähes jokainen koira jäi haistelemaan jotain sen sijaan että olisi totellut ja suorittanut tehtäviä. Tuntui aluksi siltä, ettei koko touhusta tule yhtikäs mitään. Onneksi kuitenkin pieni tottistuokio kentän laidalla auttoi ja kummasti kiinnostui myös lelusta ja riehutuksesta. Varmasti osaltaa auttoi se, että olen "vihdoin" oppinut ärisemään ja vaikkei sanassa olisikaan ärriä (kuten hieno, hyvä, jne) saan sen silti kuulostamaan russelin rähinältä. Kummasti innostuu taisteluista... Loppu siis meni hyvin, mutta pitää nyt tsempata itsenäistä harjoittelua kun ei ens viikolla päästä treeneihin mukaan.

Supilla oli eilen jännä päivä. Käytiin eläinlääkärissä hakemassa rokotus (uskomatonta, että poika on jo 12-viikkoa!) ja melkein heti sen jälkeen Kati soitti ja pyysi agilitykentälle pentutreeneihin. Käveltiin aluksi ja lopuksi yhdellä polulla ja taas tuli selväksi miksi paikkaa kutsutaan Savisaareksi. Osittain polku oli pelkkää mutalillua ja Supi-parka pulahti isoon ojaan niin, että vain kuononpää näkyi... Kentällä harjoiteltiin katsekontaktia kavereiden ohittamisessa ja luoksetuloa. Ajattelin ensin, että mitähän tästä tulee kun ei olla tietoisesti treenattu. No, ilmeisesti olen sitten huomaamattani opettanut pojalle asioita, sillä katsekontakti oli todella hyvä!

Tänään ollaan vaan löhöilty ja käyty metsässä kävelemässä. Huomenna on Mimosalla näytönpaikka mätsärissä, joka on samalla pari viikkoa sitten alkaneen näyttelykurssin viimeinen harjoitus. Mimosa ei vieläkään suostu näyttämään hampaitaan, mutta "tuomari" on jo saanut silitellä Mimosaa eikä neiti ole nyt viimeisinä kolmena kertana yrittänytkään kiivetä syliin. Huomenna on suunnitelmissa neidin "totaalinen" väsyttäminen ensin agilitykentällä ja sitten tallilla, josta siirrymme kuudeksi Kuopio-hallin kentälle. Saa sitten nähdä miten käy, tavoite on vain saada lisää positiivisia kokemuksia ja harjoitusta eikä todellakaan mitään pokaaleja!

    ke 19.5.2004

Mimosa on mahtava agilitykone! Vaikka ensimmäisissä treeneissä ei aluksi suostunut hyppäämään esteitä ja U-mutkalla ollut putki aiheutti suuren kummastuksen. Pujottelu sen sijaan meni aivan loistavasti! Tällä viikolla oli jo toiset treenit ja heti huomasi kuinka neiti on taas syttynyt. Meni todella hienosti rataa ja haki itsenäisesti esteitä, välillä tosin vääriä... Aion huomenna ottaa Mimosan mukaan tallille kun meillä on estekisat (mennään Loun kanssa 70cm luokka), jos sen jälkeen vähän ehtisi harjoitella esteitä. Etenkin rengas ja keinu on pakko saada varmaksi ja pussiakin voitais ottaa. Pitää varmaan tehdä ihan suunnitelma, etten sitten liikaa treenaa... 

Supi oli muuten tiistaina tallilla mukana. Käytiin haistelemassa Toppi-ponia ja Wilma-hevosta. Supi oli just niin reipas poika kun vaan voi olla. Hevosen kakkaa oli tietenkin kiva syödä ja turvotettu mella oli aivan yhtä houkutteleva kuin Mimosankin mielestä. Voitte vain kuvitella kuinka paljon ihailua ja lepertelyä poitsu sai osakseen... Tunnin aikana Supi nukkui rauhallisesti maneesin lämpiössä. Kun menin hakemaan sitä, Supi vaan katsoi sen oloisena että miksi tuut mamma häiritsemään mun unia, olin just nukahtanu. Tiia lainatakseni, "how sweet!".

    la 8.5.2004

Supi on nyt ollut meillä kolme yötä. Ensimmäiset kaksi päivää vaikuttivat katastrofaalisilta, Mimosa rähähteli vähän väliä Supille ja tuntui, ettei se koskaan totu pentuun. Eilen aamu kuitenkin alkoi leikillä ja sellaisena se on nyt sitten jatkunut! Välillä leikitään ja painitaan aika riehakkaastikin, välillä sitten nukutaan vierekkäin viltillä.  
Käytiin eilen myös Tervaruukissa, Sami kantoi Supia suurimman osan matkasta. Mimosa kävi uimassa ja Supikin uskaltautui kastelemaan tassunsa. Saa nähdä onko meillä sitten kaksi vesipetoa.

Olen nyt pyrkinyt tekemään Mimosan kanssa lenkkejä ihan kahdestaan. Ollaan vähän otettu tokoa (seuraaminen käännöksissä alkaa sujua jo tosi hyvin!) ja leikitty leluilla. Keräsin nimittäin kaikki lelut lattioilta, ettei niiden takia tarvitse ruveta tappelemaan. Maanantaina meillä on kesän ensimmäiset agilitytreenit ja innolla odotan, että päästään taas oppimaan kaikkea kivaa. Kun vaan saisi jäljellä olevat tentit hoidettua niin voisin keskittyä täysipainoisesti koirien kanssa touhuamiseen!

    ke 21.4.2004

Supi tulee meille! Mimosan pikkuveljeksi päätyi pentueen hurjapäinen seikkailija, Kesänkeijun Superhessu. Kävin tänään (taas vaihteeksi) ihailemassa pentuja. Voi että osaavat 6-viikkoiset olla jo tomeria. Laumana hyökkäsivät heti kimppuuni ja kaikki halusivat syliin pusuttelemaan yhtäaikaa. Kati on kyllä tehnyt todella hyvää työtä pentujen kanssa. Saa vain nähdä millainen lellipylly Supi loppujen lopuksi on, se kun on viimeisenä syntyneenä ja pienen kokonsa ansiosta saanut extrapaljon huomiota. Ei tosin haittaa, poikaa tullaan jatkossakin lellimään!

Jottei vallan unohtuisi niin me olemme Mimosan kanssa AgiRotuun osallistumassa. Russeleista on koottu möllijoukkue ja se on sitten meidän ensimmäinen kilpailu. Treenit alkavat toukokuun toisella viikolla. Jee!

    la 20.3.2004

Mimosa saa "pikkuveljen"! Huttusen Katin Tipsi sai Tallihiiren Asterixista 3 urosta ja 2 narttua 8.3 ja siitä lähtien olen pähkäillyt pennun ottamista. Nyt sitten asia on jo ihan sovittu ja pentu meille varattu. Vielä ei pysty sanomaan kuka pojista meille muuttaa mutta asia varmistuu kunhan pennut alkavat liikkumaan ja näyttävät luonteensa. Pennuista voi urkkia tilannetta Kesänkeijun sivuilta.

    la 13.3.2004

Mimosan korva on jo hyvässä kunnossa. Ruvet ovat lähteneet eikä korva enää punoita. Vietimme kaksi päivää Katin (Mimosan kasvattajan) luona Rääkkylässä ihailemassa Mimosan pikkusiskoa ja -veljiä. Mette synnytti Väinöstä (Firette's One And Only) 4 potraa poikaa ja tytön. Pennut olivat juuri niin suloisia kuin vain pystyivät olemaan!
Pikkuveljeni on täällä käymässä ja painosti laittamaan galleriaan kuvia. Siellä on nyt Mimosan vauvakuvat ihailtavina.

    ti 9.3.2004

Jonkin aikaa jatkunut lievä hiivatulehdus vasemmassa korvassa äityi yllättäen pahaksi. Mimosa roikotti päätään kipeän korvan puolelle eikä kunnolla edes ravistellut. Eläinlääkäri määräsi kortisoonitippoja kahdeksi viikoksi. Mimosa oli raapinut korvanlehden verille ja siinä oli kamalat keltaiset ruvet.

    ma 12.1.2004

Mimosan toinen juoksu alkoi. Ensimmäinen oli 6,5 kk sitten, 24.6-15.7. Selvästi kevätjuoksu on voimakkaampi kuin talvijuoksu. Mimosa "rynkytti" vilttiään aivan kamalasti ja etenkin silloin kun meillä oli vieraita käymässä... Kuten ensimmäisestäkin juoksusta, myös tästä oli seurauksena virtsetietulehdus. Huomasin sen koska lumeen jäi vihertäviä jälkiä normaalien keltaisten sijaan! Eläinlääkäri arvioi, että Mimosan "paikat" ovat niin löysät että bakteerien on helppo siirtyä virtstiehyeisiin. Pennuttamista tämä ei kuitenkaan estä, pitää synnytyksen jälkeen vain tarkkailla sillä silloin on korkeampi riski saada taas tulehdus. Hyviä uutisia siis.

    22.-23.11.2003

Kävin Helsingissä Kasvattajan peruskurssin. Ajatuksena on jo pitkään ollut pienimuotoinen kasvatus vaikka Mimosan käyttäminen kantanarttuna ei ole vieläkään aivan varmaa. Kurssilla oli myös muita russelisteja, ystäväni Jenni täältä Kuopiosta, Yvonne Tammisaaresta ja Anni Helsingistä. Kennelnimianomus lähti maaliskuun 2004 alussa.