Harrastan emäntäni kanssa agilitya ja se onkin vallan hauska laji. Käymme Hukka-Putkella
ohjatuissa treeneissä kerran viikossa ja muutoin käymme kahdestaan kun aikaa riittää.
Kun olemme kentällä kahdestaan, saan juosta vapaana ja silloin on todella hauskaa kiipeillä
puomilla ilman lupaa tai säntäillä putkessa edestakaisin. On todella tylsää vain istua ja odottaa
käskyä joten olen päättänyt osoittaa omatoimisuuteni. Välillä yritän treeneissäkin päästä puomille,
mutta silloin olen aina kytkettynä eikä se ole hauskaa. Myös poikaystäväni Arttu tykkää puomista.

Agilitykenttä on Savisaaren Ratsastuskeskuksen vieressä ja emäntä käy siellä ratsastamassa.
Minäkin pääsen välillä mukaan tallille vaikka olenkin jo muutaman kerran meinannut saada kaviosta päähäni.
En vain millään tykkää etten saa seikkailla ympäriinsä ja jahtailla poneja. Niitä pitää edes jonkun
välillä vähän komentaa ettei ne ihan ylpisty. Mokomia isoja ja pelottavia otuksia, liikkuvatkin ihan
kummallisesti... Etenkin kun ne vaan loikkivat ja sujahtavat aivan nokan edestä maneesissa...
Tallilla on kiva syödä porkkanaa ja mellaa, siellä on sellainen tarjoilupiste. Kissan nappuloitakin löytyy
usein lattioilta ja ne on hyvä syödä pois kuleksimasta. Hevosen kasoista käyn välillä noukkimassa
suun täyteen. Hauskinta tallilla on kuitenkin säilöheinässä piehtarointi, siitä tuoksusta
menee pää ihan sekaisin!

Emäntä opettaa minulle kaikenlaisia temppuja ja niiden tekeminen onkin hauskaa. Viimeisin
temppu on nimeltään seuraa ja siihen aina liittyy hassu sivulle-juttu. Kuulemma me olemme syksyllä
menossa tokoon, mikähän se sellainen paikka oikein on?? No kunhan siitä saa herkkuja niin se on ok.
Meidän takapihalta alkaa metsä ja siellä me käydään samoilemassa päivittäin. Joskus ollaan vain
vähän aikaa itse metsässä ja muuten kävelyteillä, mutta aika usein saan juosta vapaana
pitkin maita ja mantuja. Seikkaileminen on tosi kivaa! Emännältä käyn aina välillä hakemassa
herkkupaloja ja tarkistan että se seuraa, ihmiset kun on ihan hassun hitaita otuksia.
Kesäisin metsässä on kivoja ojia joissa voi pulikoida ja ottaa vaikka mutakylvyn. Siellä on
myös sellainen ranta ja emäntä aina heittää kepit sinne veteen. Sillä on tosi huono sihti...
Uimaan minä menen kyllä ihan ominpäinkin, ei niitä keppejä tarvisisi uittaa.

Me ollaan muuten käyty keinoluolallakin! Se oli sellainen jännälle haiseva aika hämärä paikka
missä maalattialla oli puusta tehtyjä putkia. Siellä oli jonkun ritilän takana joku otus, jotain se
yritti mulle kertoa, mutta en jaksanu kauaa kuunnella. Emäntä sitten näytti häkissä, että se putkessa
ollut otus olikin kettu! Huusin ja haukuin sille, että varmasti pysyy aloillaan eikä hyökkää meidän päälle.
Emäntä vaikutti todella tyytyväiseltä haukkumiseeni kun kehui niin paljon.
(Täällä kotona ei siitä kuitenkaan enää tunnu tykkäävän, omituisen oikukas nainen!)
Luulenpa, että pääsen vielä toistekin kettua haukkumaan, emäntä puhui jotain sen suuntaista.