Olen Laura ja opiskelen Kuopion yliopistossa Ympäristötiedettä. Mimosan kanssa touhuamisen lisäksi harrastan ratsastusta, pyöräilyä, lukemista ja onpa tavoitteenani myös maratonin juokseminen... Sitten joskus...

Olen käynyt kasvattajakurssin marraskuussa 2003 ja viikolla 10 (2004) lähtivät kennelnimianomuspaperit eteenpäin. Ajatuksena on kenties aloittaa hyvin pienimuotoinen kasvatus. Mimosan astutus on vielä hyvin epävarmalla pohjalla, etenkin kun neidillä ei vielä ole minkäänlaista näyttöä. Olemme kuitenkin aloittamassa kilpailemisen agilityssa kesän aikana ja ensimmäinen keinoluolakäynti on varattuna huhtikuun puolella. Näyttelyissä aiomme käydä edelleen, toiveena saada edes H virallisesta näyttelystä.

Ratsastamisen aloitin muistaakseni 9-vuotiaana Nurmijärven Uudessa Ratsastuskoulussa. Minulla oli hoitohevosiakin, ihka ensimmäinen oli punarautias ruuna Voluri, jonka myynnin jälkeen aloitin kimon risteytysponiruuna Silver Skymmelin hoitamisen. Himmelin lisäksi hoidin myös hieman äkäistä ruunaa Asterix. Ratsastaminen ja hevosten kanssa touhuilu loppui kuin seinään pahimman teini-iän alkaessa, mutta nyt monen vuoden tauon ja satunnaisen ratsastelun jälkeen olen palannut tunneille. Käyn Savisaaren Ratsastuskeskuksella kerran viikossa tunnilla ja sen lisäksi noin kerran kuukaudessa Tuomas Jauhiaisen estevalmennuksissa. Harjoittelen ja kilpailen tallin Lohe-nimisellä tuntihevosella. Olemme pärjänneet kilpailuissa hyvin, lähinnä ollen ensimmäinen ei-sijoittunut ratsukko! Tämä kuitenkin muuttui 7.3 kun sijoituimme jaetulle 9. sijalle KuoRin järjestämissä seurakilpailuissa. Kilpailut olivat myös minun ensimmäinen kerta tallin ulkopuolisissa kilpailuissa! Olen siis erittäin ylpeä vihreästä ruusukkeesta ja tietenkin iki-ihanasta Lousta joka jaksaa yrittää ja yllättää!

Kaiken tämän harrastelun lisäksi olen myös ainejärjestömme Hyeenan puheenjohtaja. Olen muutenkin aika aktiivinen yliopistolla, olin myös syksyllä Edaattori-vaaleissa mukana ja sain kavereilta kivasti ääniäkin. Kiitokset niistä. Alunperin minulla ei ollut minkäänlaista tarkoitusta olla aktiivisesti muussa kuin Hyeenan toiminnassa, mutta huomaamatta ja puolivahingossa on tullut lupauduttua ties minne. Kaikki tämä on mielenkiintoista ja mukavaa, etenkin kun tutustuu uusiin ihmisiin. Mikä tahansa asia on hauskaa jos sitä tekemällä voi vältellä tentteihin lukemista. Kuten tällainen sivujen väkertäminen...
Hommat sen kun lisääntyy yliopistolla, olen nimittäin Luonnon- ja ympäristötieteiden tiedekuntaneuvoston opiskelijajäsen...

Vastaukseni kysymykseen, "kuinka kallis ja työläs pentueen teettäminen on eli kannattaako siihen ryhtyä?"

"Minun mielestäni nartulla pitää oikeasti olla jotain annettavaa rodulle. Mimosakin on kiltti luonteeltaan ja omaan silmään nätti kuin mikä, mutta se on kuitenkin aika hermoheikko tapaus. Vieraissa tilanteissa saattaa mennä ihan lukkoon ja viimeksi viikolla pelästyi kaverin innokkaana tervehtimään juossutta hollanninpaimenkoiraa niin pahasti että juoksi suoraa päätä mummolaan turvaan. Onneksi ei jäänyt auton alle... Takaisin tullessa onneksi muutaman nakilla palkatun ohittamisen ja rauhallisen tutustuttamisen jälkeen suhtautui neutraalisti tähän holskuun, mutta silti tuo käytös ei ollut tervepäisen russelin käytöstä! Tapaus oli viimeinen pisara ja päätin, että Mimosa leikataan ennen ensimmäistäkään pentuetta!

Teidän koira on varmasti hyvä koira ja tämä on vain minun mielipiteeni ja minun kokemukseni. Suosittelen kuitenkin lämpimästi käyttämään koiraa muutamassa näyttelyssä ja keinoluolalla tutustumassa repolaiseen. Rodunomaisuus niin ulkonäössä kuin luonteessakin on erittäin tärkeeä. Kun kaikki nämä on selvillä ja hyväksi todettu, viedään narttu seuraavaksi silmä- ja polvitarkastukseen. Terveet paperit saanut narttu on sitten astutuskelpoinen ja uroksen etsintä voi alkaa. Tähän mennessä rahaa on kulunut noin 60e näyttelymaksuihin, 10e luolalle, tarkastuksiin eläinlääkäristä riippuen 50-100e ja bensakulut näihin vielä päälle. Urokselle maksetaan astutusmaksu, narttu käytetään ultrassa pentueen koon selvittämiseksi, syntyneet pennut ruokitaan ja madotetaan suositusten mukaisesti ja koko pentue käytetään eläinlääkärillä tarkastetavana. Sitten aletaan valitsemaan sopivia perheitä ja nykyään kuulemma ostajat ovat (onneksi!) sen verran valveutuneita, että pentueen vanhemmilta osataan jo vaatia jotain. Yleensä vähimmäisvaatimus on, että molemmat ovat rekisteröityjä, mutta useat varmasti toivovat myös jonkinlaisia meriittejä vanhemmilta. Kaikki tämä vie kauheasti aikaa ja vaivaa ja rahaa. Rahallisesti ajateltuna pahimmassa tapauksessa syntyy vain yksi pentu ja tilille tulee kaikesta pitkä miinus.

Tämän takia pentuetta ei kannata lähteä tekemään euron kuvat silmissä, vaan pentueella pitäisi olla potentiaalia ja pentujen tulisi olla vähintään rodun keskitasoa. Koiramäärää ei tarvitse lisätä vaan laatua tulisi pyrkiä parantamaan. Kaiken tämän takia en ole suunnittelemassa jalostunartun hommaamista vielä moneen vuoteen ja aion olla jalostustoiminnassa vain sivustakatsojana kunnes kenties joskus annan urokseni käytettäväksi. Rehellinen mielipiteeni on ettei pentueen teettäminen kannata ellei ole ehdottoman varma siitä että saa jokaiselle pennulle hyvän kodin ja että pennut ovat varmasti mahdollisimman hyvästä ja terveestä yhdistelmästä syntyneitä.

Tässä yhteydessä haluan nostaa hattua kaikille asiaan perehtyneille kasvattajille! Maksan riemuiten reilun 800e pennusta, josta joku on huolehtinut kaikella rakkaudella jo ennen kuin se on syntynyt aina siihen asti kun se muuttaa meille tai jopa kauemminkin! Kiitokset molemmille mahtaville kasvattajilleni sekä kaikille upeaa työtä tehneille kasvattajatutuilleni! "

Huvikseni kävin tekemässä "omakuvan" japanilaisella sivulla. Tällainen sieltä tuli

Onhan tuo jollain tapaa minä... Mitä nyt tietenkin aika naivi... Tämän tein täällä.